HUUMEKULTTUURI YHTEISKUNNASSAMME

Vaikka yhteiskunnan asenteet huumeita käyttäviä kohtaan ovat käyneet Länsi-Euroopassa ja Suomessa yhä suvaitsevaisemmiksi, huumekulttuuri on vielä toistaiseksi yhteiskuntamme alakulttuuria, jossa on omaksuttu eräitä nautintokeskeisiä eli hedonistisia arvoja, ja jossa yksilön vapaus saada nauttia huumeita ja käyttää niitä mahdollisimman riippumattomalla tavalla – sosiaalisista, terveydellisistä ja jopa kansallisista haitoista huolimatta – on pitkälle jo itseisarvo. Alakulttuuri on kumminkin jatkuvasti lähentymässä valtakulttuuriin päin ja samalla myös valtakulttuurissa on alkanut ilmetä enemmän huumeliberaaleja käsityksiä esimerkiksi yleensä Vihreiden ja Vasemmistoliiton nuorisosiiven puolella.

Raja huumekulttuurin ei ole nykyään siis millään tavoin hyvin jyrkkä. Käyttäjä myös siirtyy huumekulttuuriin päin asteittain ja yleensä loivassa kulmassa. Hän ei omaksu kaikkea uudesta ympäristöstään kerralla eikä ainakaan alussa allekirjoita kaikkia huumekulttuurin sääntöjä ja tapoja. Ajan myötä vakituisesta käyttäjästä tulee kumminkin lähinnä vain huumekulttuurin pelinappula osin itse tahtoen, osin tahtomattaan, olosuhteiden ajamana.

 

HUUMEKULTTUURIN PERUSPIIRTEITÄ

 

Huumekulttuurissa vallitsevat määrätyt arvot, normit ja tottumukset. Huumekulttuurissa mm. keskitytään seuraaviin asioihin.

1) viihdyttämään itseä ja muita (kivat fiilikset, nautinto, raukeus, ruumiilliset kokemukset jne.) kokeilemalla erilaisia huumausaineita ja käyttämällä yleensä enemmän kuin vain yhtä ainetta. Viihdyttämisen rinnalla vaikuttaa myös erilaisista elämän vaikeuksista pakenemisen ja haastavilta asioilta suojautumisen piirre.
2) hankkimaan aineita ja levittämään puolueellista tai vähintään väritettyä tietoa käytöstä ja huumemarkkinoista – miten huumeita otetaan, mitä välineitä tarvitaan, mistä aineita saa erityisesti internettiä hyödyntäen – huumausaineen myynnin ja käytön rikollisuudesta huolimatta
3) puhumaan huumeiden puolesta

Kaikki huumausaineiden säännöllinen tai säännöllisesti epäsäännöllinen käyttö kertoo addiktion muodostumisesta. Addiktioiden kohdalla on usein vaikea osoittaa porrasta toiminnan syventymiselle. Riippuvuudet kehittyvät salakavalasti, ja ihmisen kuva itsestään ja käytöstään ei silloin vastaa tosiasiallista riippuvuusastetta. Viihdyttämisestä riippuvuuteen ja narkomaniaan siirryttäessä käyttäjän huomio kaventuu huumausaineen saamiseen ja käyttöön. Huumausaine kiinnostaa lopulta narkomaania enemmän kuin perhe, työ, ja velvollisuuksien suorittaminen, rikollisuudesta erillään pysyminen tai oma terveys. Samana säilyvä piirre käyttäjässä on mieltymys huumausaineeseen ja halu nauttia huumausaineen kemiallisesta vaikutuksesta tai vieroitusoireiden helpotuksesta.

Huumekulttuurin keskusta on aivan erilainen olotila kuin tämän kulttuurin reunavyöhyke. Huumekulttuurin ns. kovan ytimen yhdistyviä piirteitä ovat aineista ja elämäntilanteesta johtuva tuottavan elämän toiminnallinen passiivisuus, yhteiskunnan ja oman perheen hyväksikäyttö, usein omaa elämäntapaa koristava yliampuva yhteiskuntakritiikki, ja tähän liittyen perusteeton poliisivastaisuus, oman "lain" ja oman alakulttuurisen yhteisön normien nostaminen maan lakien yläpuolelle, huumeita ja käyttöä koskevan petkutuksen ja valehtelun hyväksyminen, ja alentuva, toisinaan vihamielinen suhtautuminen huumeidenkäyttöä arvosteleviin tai käyttöä rajoittaviin henkilöihin. Muut huumekulttuurin yhteiset sisällöt voivat liittyä esim. musiikkiin, pukeutumiseen, symboleihin, ja määrättyihin juhliin. Nämä sisällöt tukevat joko suoraan huumeiden käyttöä ja valmistusta, tai näyttävät huumekulttuurin sisältä käsin tulkittuina tukevan yhteistä vapauden ja hedonistisen filosofian ihannetta. Koti, uskonto ja isänmaa jäävät huumekulttuurissa lopulta aina toiselle sijalle aineiden, "fiilistelyn", ja laittomuuksien rinnalla. Lopulta huumekulttuurissa joudutaan enemmän tai vähemmän "viidakon lakien" alaisuuteen. Hyväksikäyttö, kosto, rangaistukset ja lopulta sairastelut ovat kovaa luokkaa.

 

ALKOHOLIN SUURKULUTTAJIEN "JUOPPOKULTTUURI"

 

Alkoholi-ja huumausainekulttuuria ei ole syytä suoraan toisiinsa rinnastaa. Alkoholi on päihde, jolla on pitkä luvallinen käyttöhistoria. Alkoholin suurkuluttajien ympärille rakentuva "juoppokulttuuri" on kumminkin vähän samalla tavoin rappioilmiö kuin huumekulttuuri. Juoppokulttuurissa juomiseen liittyy yhtälailla voimakas mielihyvähakuisuus, itsekkyys tai vähintää suuri itsekeskeisyys, nautinnonhalu ja usein lyhytjännitteisyys. Alkoholisit juovat runsaasti jo päivittäin tai useita viikkoja kerrallaan pidempien kuivien jaksojen jälkeen. Myös juoppokulttuuri on luonut omaa musiikkia ja muuta, eri juoppoporukoille yhteisiä malleja ja tapoja. Sellaiseen sulautuvat ovat keskenään "äijiä" ja kunnon heppuja. Huumekulttuurin tavoin myös juoppokulttuuri valtaa juopon asteittain. Mitä enemmän ihminen juo, sitä suuremman vallan tarve alkoholiin ottaa ylitse muiden tarpeiden. Juoppo laskee omaa vaatimustasoaan ja hänen tehokkuutensa ja toimintakykynsä heikkenevät. Juoppo on kuin joen ranta, josta tulviva vesi kaivertaa irti vuosi vuodelta yhä enemmän savea ja suuriakin kiviä. Juopolla henki on usein altis mutta liha aina heikko.

 

KULTTUURIT KOHTAAVAT, "TANSSIN" KIIHTYMINEN JA PÄÄTÖS

 

Nykyaikana juoppo- ja huumekulttuuri limittyvät tiiviimmin toisiinsa. Osa juopoista ja alkoholisteista – kaikki juopot eivät ole välttämättä ennättäneet polullaan alkoholismin asteelle sakkaa – on voinut äkkiä kokeilla kannabista tai amfetamiinia, tutustua huumeiden käyttäjään ja vastaanottaa muita herätteitä huumekulttuurin puolelta. Huumekulttuurissa taas ei löydy entisessä määrin ns. huumeidealisteja, jota halveksivat alkoholia ja juoppoja. Välillä poltetaan "pilveä", vedetään "spiidiä", ja paremman puutteessa – tai vaihtelun vuoksi juopotellaan. "Huumehemmo" saa kaverin juoposta.

Päihteistä innostuvat ihmiset eivät ole tasapainoisia persoonia tai heidän elämänolosuhteensa ovat syystä tai toisesta harvinaisen tasapainottomat. Pakenemis- ja suojautumispyrkimys yhdistyy lapsenomaiseen ja lopulta lähes mekaaniseen mielihyvähakuisuuteen. Huumeidenkäyttäjä tahtoo nauttia, alkoholin suurkuluttaja samoin. Ikivanha nautinnontarve elää tietenkin jokaisessa ihmisessä mutta hedonisti jää kehityksessään lapsen asteelle. Addiktioiden loppuvaiheessa nautinnoksi ja mielihyväksi riittää se, että aine pitää pahan olon – krapulaoireet ja tietoisuuden epäonnistumisista ja menetyksistä – hetkeksi kaukana.

Kulttuurien kohtaamisesta jää jäljelle sama mitä kahden galaksin yhteentörmäyksestä: Tähtitieteellinen määrä materiaalia päihdeongelmille, mielenterveysongelmille ja perheväkivallalle. Terveyskeskuksia ei uskalleta eräillä paikkakunnilla pitää öisin päivystämässä, lääkäreitä uhataan, jotkut lääkärit vaihtavat uhkailujen takia paikkakuntaa. Käyttäjän pelastaa vain luja ja rohkea päätös katsoa itseään ja aineitaan "suoraan silmiin", ja ryhtyä aluksi hyvin vaikealta tuntuvaan ja aina koko loppuiän kestävään tehtävään luoda uusi, suora, rehellinen, ongelmia kestävä ja myönteinen suhde omaan itseen, toisiin ihmisiin ja yhteiskuntaan.

CharlieBrown

Päihde- ja huumetyössä pääasiallisen työuransa tehnyt suomalainen mies.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu